PRH opastaa: Näin tilintarkastaja pysyy rahanpesulain vaatimusten tasalla

Rahanpesulain velvoitteita ei voi kohdella kuin siivouslistaa: viivaten yli tehtyjä askareita ja jättäen osan huomiselle. Vaatimusten täyttäminen vaatii riskiperusteista ajattelua. Käännä siis katse sinne, missä riskit oikeasti piileskelevät.

Tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt ovat rahanpesulain mukaan ilmoitusvelvollisia ja Patentti- ja Rekisterihallituksen (PRH) valvonnan alaisia. Valvonnan lisäksi PRH myös ohjaa ja auttaa tilintarkastajia rahanpesulain vaatimusten täyttämisessä.

Netvisor KYC haastatteli PRH:n rahanpesulain valvonnan erityisasiantuntija Tuomas Lamposta. Hän kertoo, miten valvonta toimii ja missä tilintarkastajat kohtaavat haasteita.

Kun PRH tulee kylään – mitä tarkastuksessa tapahtuu?

Lamponen kertoo, että yleisesti ottaen tarkastus koostuu haastattelusta sekä tiettyjen asiakirjojen esittämisestä. Oman toiminnan riskiarvio on asiakirja, joka jokaisen tarkastettavan on esitettävä, ja tämä pyydetään usein lähettäväksi etukäteen. Lisäksi tarkastettavien tulee esittää asiakkaiden tuntemistietoja. PRH arvioi, onko asiakkaan tuntemisprosessissa kerätty kaikki lain edellyttämät tiedot asiakkaista. 

Tilintarkastajien kentällä toimijoiden kirjo on laaja: yksinyrittäjistä aina suuriinkin tilintarkastusyhteisöihin. Toimijan koolla on jonkin verran vaikutusta tarkastusten sisältöön. 

– Emme edellytä yksin toimivilta tilintarkastajilta ohjeistusten laatimista. Tilintarkastusyhteisöiltä laki taas vaatii poikkeuksetta kirjallisia toimintaohjeita asiakkaiden tuntemiseen. Näitä pyydämme myös tarkastuksissa näytille, Lamponen tarkentaa.

PRH:n rahanpesulain valvonta käy siis läpi tuntemistiedot, riskiarviot ja mahdolliset toimintaohjeet, ja arvioi, onko asiat hoidettu riittävän tarkasti ja kattavasti.

Entä jos tarkastuksessa töksähtää?

Rahanpesulain valvonnan vastaava juristi raportoi valvonnassa tunnistetut puutteet ja perustelut seuraamusten antamisesta Tilintarkastuslautakunnalle. Tilintarkastuslautakunta on PRH:n sisällä toimiva itsenäinen päätöselin, joka punnitsee valvonnan antaman esityksen ja tekee päätöksen seuraamusten langettamisesta.

Rahanpesulain mukaiset seuraamukset käsittävät julkisen varoituksen, rikemaksun sekä seuraamusmaksun. Lisäksi Tilintarkastuslautakunta voi antaa varoituksia, rajoittaa toimintaoikeuksia ja ääritapauksissa jopa poistaa tilintarkastajalta auktorisoinnin.

Kuluvan vuoden aikana PRH on toteuttanut noin kymmenen tarkastusta, ja muutama on vielä loppuvuoteen suunnitteilla. Tarkastuksista ei kuitenkaan luistella läpi aivan kirkkaasti: 

Tässä muutaman viime vuoden aikana yli 50%:n kohdalla on valvonnan näkökulmasta harkittu seuraamuksia. Toki viime kädessä päätös seuraamuksista tulee Tilintarkastuslautakunnalta.

Riskiarvion laatu ratkaisee

Suuri osa tarkastuksissa havaituista puutteista liittyy oman toiminnan riskiarvioon. Lamposen mukaan riskiarvio on ilmoitusvelvollisen tärkein dokumentti: sen laatu painaa vaakakupissa enemmän kuin esimerkiksi toimintaohjeiden viilaaminen. 

Rahanpesulaki velvoittaa ilmoitusvelvollisia laatimaan riskiarvion ja määrittelee sen sisällölle raamit, mutta jättää myös liikkumavaraa. Täysin valmista pohjaa ei siis ole. Tärkeää on, että riskiarvioon on käytetty riittävästi omaa panosta:

– Yleisin puute on se, että tilintarkastaja on käyttänyt valmista mallipohjaa, jonka vastauksia ollaan käytännössä kopioitu. Vastaukset tulee räätälöidä oman liiketoiminnan näkökulmasta sopiviksi, jottei sieltä jää käsittelemättä rahanpesulain kannalta olennaisia näkökulmia, Lamponen kertoo

Mallipohjien käyttäminen ei siis ole kiellettyä, mutta riskiarviosta tulee käydä ilmi oman liiketoiminnan erityispiirteet. Riskiarvion pitää näyttää siltä, että asioihin on perehdytty.

Hyvin laadittu riskiarvio auttaa tunnistamaan rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja pakotteiden kiertämisen riskit sekä ohjaa tuntemista riskiperusteisesti. Se terävöittää osaamista, parantaa epäilyttävien liiketoimien tunnistamista ja toimii tilintarkastusyhteisöissä koko riskienhallinnan kivijalkana.

Riskejä arvioidessa pitäisi keskittyä sinne, missä rikokset todennäköisimmin ovat. Silloin toiminta on järjestelmällistä ja tarkoituksenmukaista ja resurssit kohdistetaan tehokkaasti.

Lamposen muistilista oman toiminnan riskiarvion laatimiseen:

1. Käsittele riskiarviossa rahanpesuun, terrorismin rahoittamiseen ja pakotteiden kiertämiseen liittyvät riskit.
2. Perehdy asiakaskuntasi erityispiirteisiin huolellisesti.
3. Kuvaa riskinhallintakeinoja ja tunnista myös mahdollisia puutteita menetelmissä. 
4. Riskiarviossa havaittujen riskien tulisi toimia perusteluna asiakkaiden riskiluokittelulle, eli miksi jotkin asiakkaat katsotaan korkeariskisemmiksi kuin toiset.
5. Suhteuta riskiarvioon käytetty työmäärä yrityksesi kokoon ja liiketoiminnan laajuuteen. Sama logiikka pätee myös päivitystiheyden määrittelyssä.

Pakotelainsäädäntö haltuun

Pakotelainsäädäntö on kehittynyt ja tiukentunut viime vuosina. Toinen valvonnassa tunnistettu kompastuskivi liittyykin usein siihen, ettei pakotelainsäädäntö ole tarpeeksi hyvin hallinnassa. Pakotelainsäädäntö eroaa paikoittain rahanpesulaista: esimerkiksi luonnollisen henkilön omistuksen ja äänimäärän kriittiset rajat määritellään osittain eri tavoin.

Monella tilintarkastajalla on vääriä käsityksiä pakotteiden noudattamisesta. Usein saatetaan luulla, että niitä tulisi noudattaa riskiperusteisesti, eli vain korkeariskisille yrityksille tehdään pakotetarkistukset.

Näin ei kuitenkaan ole. Pakotemonitorointia on tehtävä kaikille asiakkaille samalla tavalla. Lamponen kertoo myös, että pakotelistojen seuraamisessa on havaittu puutteita. Hän muistuttaa, että pakotelistoja tulee monitoroida jatkuvasti omaa asiakaskuntaa vastaa.

Lamponen suosittelee tilintarkastajia perehtymään pakotelainsäädäntöön ja ulkoministeriön ohjeistuksiin. Epäselvissä tilanteissa myös voi lähestyä myös PRH:n rahanpesulain valvontaa matalalla kynnyksellä.

Tiedäthän kaikki olennaiset määritelmät?

Lamponen korostaa riskiperusteisen tuntemisen logiikkaa, eli resurssit tulisi kohdistaa sinne, missä suurimmat riskit ovat. Asiakkaan tuntemisen ei ole tarkoitus olla vain tehtävälista: 

Asiakkaiden tuntemisen ytimessä on lopulta se, että havaitaan niitä epäilyttäviä liiketoimia. Silloin täytyy olla hereillä, eikä vain keräillä dokumentteja täyttääkseen vaatimuksia.

Tilintarkastajat hoitavat pääasiassa hyvin asiakkaan tuntemisen. Lamponen kuitenkin ohjeistaa tilintarkastajia syventymään tiettyihin rahanpesulain pykäliin. Toistuvia puutteita havaitaan erityisesti PEP-henkilöiden tunnistamisessa ja tehostetun tuntemisen soveltamisessa.

– Usein luullaan, että PEP-henkilöiden kohdalla tehostettu tunteminen on harkinnanvaraista. PEP-henkilön tunnistamisen tulisi kuitenkin automaattisesti johtaa tehostetun tuntemismenetelmän soveltamiseen. PEP-henkilöt eivät myöskään aina ole vain poliitikkoja, vaan myös esimerkiksi upseereja ja diplomaatteja, Lamponen ohjeistaa.

Myös tosiasiallisen edunsaajan määritelmän ymmärtäminen aiheuttaa usein haasteita. Vaikka määritelmä olisikin sisäistetty, niin tietojen dokumentointi voi jäädä ajatuksen tasolle. Tämä taas ei valvonnan näkökulmasta ole riittävää tunnistamista.

Tilintarkastajien tulisi myös kiinnittää huomiota seikkoihin, jotka herättävät epäilystä siitä, onko liiketoiminnan todellinen luonne jotain muuta, kuin mitä on ilmoitettu.

– Oikeushenkilöitä hyväksikäytetään usein rahanpesussa. Rikolliset voivat esimerkiksi kaapata passiivisia yrityksiä, jotka ovat lakkauttaneet toimintansa tai odottavat käyttöönottoa. Hälytyskellojen tulisi soida, jos tilinpäätös tai vastuuhenkilöt jätetään ilmoittamatta. Tilintarkastajilla on hyvät edellytykset huomata tällainen toiminta, Lamponen kertoo.

Ammatillinen skeptisyys tilintarkastajien supervoimana

Tilintarkastajilla on ilmoitusvelvollisena velvollisuus ilmoittaa Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukselle aina, kun asiakkaan toiminta viittaa rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen, eikä asian tarkempi selvitys poista epäilyksiä. Lamposen mukaan tilintarkastajien ammattitaito antaa vahvan lähtökohdan talousrikollisuuden tunnistamiseen:

Kentällä puhutaan usein hyvän tilintarkastustavan mukaisesta ammatillisesta skeptisyydestä, jonka noudattaminen on tilintarkastajille osa normaalia työnkuvaa. Epäilyksen herätessä tilintarkastajilla onkin usein erityisen painavat syyt ilmoituksen tekemiselle.

Tilintarkastajien tekemillä ilmoituksilla onkin suuri vaikutus, ja Lamponen kannustaa tekemään ilmoituksia matalalla kynnyksellä.

– Rahanpesun selvittelykeskuksen analyysien mukaan tilintarkastajien ilmoitukset ovat olleet erittäin laadukkaita, ja niitä käytetään tutkinnoissa hyvinkin usein. Kun tilintarkastaja tekee ilmoituksen, on hyvin korkea todennäköisyys, että ilmoitus on aiheellinen, Lamponen kertoo.

Ilmoittaminen on anonyymia molempiin suuntiin. Tilintarkastaja ei saa kertoa ilmoituksesta asiakkaalle tai muille tahoille, ellei se ole välttämätöntä tai lain mukaan perusteltua – eikä ilmoituksen kohde saa tietää, kuka ilmoituksen teki.

PRH neuvoo ja opastaa tilintarkastajia

Rahanpesulain noudattamisen kanssa ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksin. Lamponen muistuttaa, että PRH:n rahanpesulain valvontaan kuuluu muutakin kuin tarkastukset. Keskeisenä tehtävänä on opastaa ja neuvoa tilintarkastajia kehittämään toimintaansa ja noudattamaan rahanpesulakia sujuvammin. Valvonnan erityisasiantuntioihin, kuten Lamposeen, saa olla yhteydessä matalalla kynnyksellä.

PRH järjestää myös kaksi kertaa vuodessa infotilaisuuksia, joissa käydään läpi lain velvoitteita, viranomaiskentän ajankohtaisia asioita ja tulevia sääntelyuudistuksia. Infotilaisuuksista kerrotaan tilintarkastusvalvonnan infokirjeessä, ja aiempien tilaisuuksien materiaalit löytyvät PRH:n sivuilta.

Johanna Saukkoriipi toimii Netvisor KYCin markkinoinnissa. Idearikas tekstinikkari uskoo, että hyvä teksti syntyy uteliaisuudesta ja aidosta halusta ymmärtää lukijoita.